Formatiivisen arvioinnin olemusta etsimässä

Pirjo Pollari on Jyväskylän normaalikoulun englannin lehtori, joka on lähes koko uransa ajan pohtinut ja tutkinut arviointia ja sen osa-alueita. Pollarin väitöskirja (Dis)empowering assessment? Assessment as experienced by students in their upper secondary school EFL studies (2017) käsittelee lukiolaisten kokemuksia arvioinnista ja sen annista lukion englannin opinnoissa.

”Opiskelijan oppimisen arvioinnin tehtävänä on edistää opiskelijan oppimista.” Näin avataan Opiskelijan oppimisen arviointi –luvun varsinainen tekstiosuus nykyisissä Lukion opetussuunnitelman perusteissa (LOPS 2016, 228). Siis eikö lukioarvioinnin keskeisin tehtävä olekaan arvioida opiskelijan osaamisen ja oppimisen lopputuloksia ja niiden tasoa, ja antaa niistä palautetta? Samalla sivulla annetaan lisäksi lukioarvioinnille uusi, tarkennettu tavoite ja sen toteutukseen aikajana: ”Opiskelijan oppimista arvioidaan kurssin aikana. Arvioinnilla edistetään opiskelijan oppimista ja annetaan palautetta opiskelijalle kurssin tavoitteiden saavuttamisesta.”

Aiemmin LOPS määräsi, että ”opiskelijan opiskelema kurssi arvioidaan sen päätyttyä” (LOPS 2004, 220). Nyt vaaditaan, että oppimista arvioidaan myös kurssin aikana – miten tähän kaikkeen riittää yhdenkään opettajan aika?

Lähemmin tarkasteltuna hätä ei ehkä ole sittenkään tämän näköinen. Vaikka LOPS 2016 ei analysoi arvioinnin eri tehtäviä yhtä selkeästi kuin Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet (OPS 2016), samoista asioista molemmissa on pohjimmiltaan kyse. Arvioinnilla on nykynäkemysten mukaan kaksi erilaista tarkoitusta. Se perinteisempi on oppimisen tulosten arviointi, eli summatiivinen arviointi. Vähintään yhtä tärkeäksi on nostettu oppimista edistävä arviointi eli formatiivinen arviointi, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa formatiivisen arvioinnin on todettu olevan yksi tehokkaimmista keinoista edesauttaa oppimista (ks. esim. Black & Wiliam 1998a, 1998b).

Mutta mitä oikein ovat formatiivinen ja summatiivinen arviointi käytännössä?

Amerikkalainen arvioinnin grand old man Robert E. Stake kuvaa osuvasti näitä kahta arvioinnin tehtävää käytännön esimerkillä: ”Kun kokki maistaa keittoa, se on formatiivista arviointia, mutta kun asiakas maistaa keittoa, se on summatiivista arviointia.” Kokkihan maistelee keittoa saadakseen selville, kaipaako keitto esimerkiksi lisämaustamista, ehkäpä lorauksen kermaa, vai onko se jo valmista syötäväksi. Asiakas maistaa valmista keittoa, jonka antamaa makuelämystä hän arvioi syödessään.

Kurssinaikaisessa formatiivisessa arvioinnissa on kyse nimenomaan tästä kokin keiton maistelusta. Tarkoitus ei ole hukuttaa opiskelijoita ja opettajia erilaisiin lisäkokeisiin ja testeihin, vaan saada erilaisin pedagogisin keinoin tietoa siitä, miten kukin opiskelija on opetettavan asian siihen mennessä oppinut. Tämän tiedon avulla kumpikin osapuoli voi muokata tulevaa toimintaansa saavuttaakseen oppimisen tavoitteet paremmin: opettaja saa tietää, mitä asioita hänen on syytä vielä kerrata opetuksessaan, ja vastaavasti opiskelija saa tietoa siitä, mitä hän jo osaa ja mitä vielä ei. Näin hän voi vielä muokata opiskeluaan.

Onko formatiivisessa arvioinnissa siis kyse vanhasta tutusta eli ns. jatkuvasta näytöstä? Vaikka menetelmät saattavat osittain olla samankaltaisia, niiden tarkoitus on pohjimmiltaan erilainen.  Formatiivisen arvioinnin tarkoitus on oppimisen edistäminen (englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään termiä assessment for learning), ei arvosanan antaminen. Arvosanat osaamisesta ja oppimisen tuloksista ovat summatiivisen, oppimisen tulosten arvioinnin (assessment of learning) heiniä. (Ks. esim. Black ja Wiliam 1998b, Black et al. 2003).

Jotta arviointi todella edistää oppimista, formatiivisen arvioinnin ’gurujen’ Blackin ja Wiliamin (1998a) mielestä täytyy kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin:

- Tavoitteiden tulee olla oppijoiden tiedossa.

- Itsearviointia tulee tukea ja kehittää.

- Oppijoilla on oltava tarpeeksi mahdollisuuksia ajatella itse sekä osoittaa ja testata ajatteluaan.

- Oman ajattelun testaamisen ja osoittamisen tulee olla turvallista ja motivoivaa.

- Havaittuja ’oppimisen aukkoja’ täytyy voida paikata.

- Palaute on ensisijaisen tärkeää ja sen tulee ohjata oppimista eteenpäin.

Yhtenä oppimisen kulmakivenä pidetään yksimielisesti oppimisen tavoiteorientaatiota. Jotta opiskelija voi kunnolla oppia, hänen täytyy tietää ja ymmärtää oppimisen tavoitteet. Blackin ja Wiliamin (1998b) mukaan valitettavan moni oppija kuitenkin kokee opetuksen sarjana erilaisia, irrallisia tehtäviä, joilla ei ole yhteistä tai selkeää tavoitetta. Tavoitteiden ja niiden kriteerien ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää myös oman osaamisen arvioinnin sekä itsearviointitaitojen kehittymisen kannalta: omaa suoritustaan on mahdotonta arvioida, jos ei tiedä, millainen hyvä suoritus on. Taito arvioida omaa osaamista ja sen eri puolia, samoin kuin kyky sopeuttaa omaa toimintaa ovat todellisen osaamisen, oppimaan oppimisen ja siten myös elinikäisen oppimisen ehtoja.

Blackin ja Wiliamin mukaan olennaista olisi löytää sellaisia formatiivisen arvioinnin menetelmiä, joissa jokainen opiskelija voi testata ajatteluaan ja myös osoittaa sitä turvallisesti. Aikoinaan eräs opettajani (josta muuten kovasti pidin) käytti paljon aikaa ns. vanhan läksyn kertaukseen, vaikka vain pari opiskelijaa osallistui läksynkyselyyn. Opettajani olisi saanut enemmän tietoa opiskelijoiden osaamisesta, jos hän olisi toteuttanut läksynkyselyn silloin tällöin esimerkiksi oikein/väärin –äänestyksenä tai pohdintana pienryhmissä. Pienryhmäpohdinnoissa tärkeää on hyvä kysymys, joka ei ole liian simppeli vaan pureutuu ilmiöön syvemmälle: ”Onko liukkaus kitkan vastakohta?” ”Olivatko ensimmäinen ja toinen maailmansota itse asiassa samaa sotaa?” ”Millainen on hyvä blogikirjoitus?” Lisäksi tarvitaan tarpeeksi aikaa pohtia ja perustella omia vastauksia ja näkemyksiä sekä yhteisesti käsitellä pienryhmien pohdintoja. Purkuvaiheessa olennaista on, että mahdolliset väärinymmärrykset hyödynnetään turvallisina tilaisuuksina oppia eikä niitä hyssytellä piiloon virheinä. Tunnin keskeisimmän sisällön tiivistäminen tai oma esimerkki opiskeltavan asian sovelluksesta (esim. kirjoita kolme virkettä, jotka ovat konditionaalissa) antavat tietoa sekä opettajalle että opiskelijalle itselleen siitä, miten hän on kyseisen asian ymmärtänyt ja omaksunut. Nämä esimerkit ovat vain muutamia kuvauksia formatiiviseen arviointiin soveltuvista keinoista, jotka eivät aiheuta opettajalle kohtuutonta lisätyötä eikä opiskelijoille lisää koeahdistusta (ks. mm. Black et al. 2003). Opiskelijoiden kiinnostusta omasta senhetkisestä osaamisesta sekä jonkinlaista itsearviointikykyä ne kyllä vaativat. 

Formatiivisen arvioinnin menetelmänä voi toki käyttää erilaisia pienimuotoisia testejä. Esimerkiksi digitaaliset Kahoot, Quizizz tai Socrative soveltuvat hyvin eri oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin. Koska formatiivisen arvioinnin menetelmien ja ajoituksen tulisi mahdollistaa osaamisen aukkojen paikkaamisen, on tärkeää, että keskeneräisen oppimisprosessin aikaisia testituloksia ei käytetä opiskelijan arvosanan pohjana, vaan että opiskelijalla on mahdollisuus näyttää lopullinen osaaminen myöhemmin. Jälleen kerran viittaan kokkiin ja keiton maisteluun: tuskinpa kokista olisi reilua, jos keskeneräisen keiton makua ruodittaisiin ravintola-arvostelussa valmiin keiton makua heikentävänä tekijänä. Toki oppimisen tulosten arviointia, siis summatiivista arviointia, voi olla myös kurssin aikana sitten, kun ’keitto’ eli tietyn asian oppimiskokonaisuus on valmis.

Palaute on olennainen osa formatiivista arviointia. Se on myös yksi oppimisen tehokkuuteen vaikuttavimmista yksittäisistä tekijöistä (esim. Hattie 2009, 2012). Jotta palaute oikeasti edistää oppimista, sen tulee sisältää kaksi eri osa-aluetta. Ensinnäkin palautteen tulee antaa tietoa tämänhetkisestä suorituksesta, eli siitä, mitä sillä hetkellä arvioidaan. Tutkijoiden mielestä me opettajat annamme tässä suhteessa hyvää ja perusteellista palautetta. Oppimista edistävän palautteen tulisi kuitenkin ennen kaikkea auttaa oppijaa eteenpäin, minkä me opettajat kuulemma usein unohdamme. Niinpä hyvä, oppimista edistävä palaute rakentuu kolmen kysymyksen varaan: Mikä on oppimisen tavoite? Missä nyt ollaan tavoitteen suhteen? Mitä pitää tehdä, jotta tavoitteeseen päästään? (Ks esim. Sadler 1989, Hattie & Timperley 2007).

Mutta ehkäpä palaute on seuraavan blogikirjoituksen aihe…

Lähteitä:

Black, P., Harrison, C., Lee, C., Marshall, B. & Wiliam, D. 2003. Assessment for learning: putting it into practice. Maidenhead UK: Open University Press

Black, P. & Wiliam, D. 1998a. Assessment and classroom learning. Assessment in Education: Principles, Policy and Practice, 5(1), 7-73.

Black, P. & Wiliam, D. 1998b. Inside the black box: Raising standards through classroom assessment. London: King's College London School of Education

Hattie, J. A. C. 2009. Visible learning: a synthesis of over 800 meta-analyses relating to achievement. London: Routledge.

Hattie, J. 2012. Know thy impact. Educational Leadership 70(1), 18-23.

Hattie, J. & Timperley, H. 2007. The power of feedback. Review of Educational Research, 77(1), 81-112.

Sadler, D. R. 1989. Formative assessment and the design of instructional systems. Instructional Science, 18(2), 119-144.

.

Yrittäjämäisten taitojen digitaalinen treenari on innostanut opiskelijoita!

Skilloon oppimisympäristö on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin tänä keväänä. Jo 50 lukiota on ottanut sen käyttöön.

Skilloonin on tarkoitus olla uudenlainen henkilökohtainen digitaalinen treenari opiskelijoille ja sen tarkoitus valmentaa nuoria menestyksekkäiksi yhteiskunnan jäseniksi, jotka omaavat vastuullisuutta, itseohjautuvuutta sekä yrittäjämäistä ajattelua ja toimintaa. Lisäksi se vahvistaa nuoren itsetuntoa ja kannustaa asenteeseen, jossa nuori pyrkii kehittämään itseään jatkuvasti tarpeiden ja tilanteiden mukaan.

Täysin uudistettu oppimisympäristö Skilloon lanseerattiin loppusyksysti 2017, ja se on otettu nopeasti käyttöön ympäri SuomeaSen hyödyt ja potentiaali ovat pantu merkille jo monessa paikassa ja positiivista palautettu on tullut runsaasti sekä opiskelijoilta että opettajilta. Skilloonin tarina on kuitenkin vasta alussa, koska yksi Skilloonin eduista on se, että se on sopeutettavissa hyvin monenlaiseen käyttöön ja tarpeeseen.

Tässä on muutamien lukioiden käyttäjäkokemuksia ja eri tarpeita mihin skilloon on vastannut:

Liedon lukiossa Skilloon otettiin opinto-ohjauksen välineeksi abiturienttien viimeisen lukiojakson ajaksi. Abiturientti Riku Vidqvist arvioi, että tehtävät herättelivät pysähtymään ja toivat uusia näkökulmia ylioppilaskokeisiin valmistautumiseen. ”Piti ihan pohtia kunnolla ja tehdä töitä” –Vidqvist kommentoi. Liedon lukion rehtori Jyrki Saarnia kiittää Skilloonia siitä, että se on ajan hengen mukainen. Uuden opetussuunnitelman mukaan koulua tulee jatkuvasti arvioida ja Skilloonin statistiikka tarjoaa tähän oivan välineen.
Anu Ala-Krekola-Suni, Opinto-ohjaaja, Liedon lukio

Helsingin Englantilaisessa koulussa SKILLOONIA on päästy testaamaan tammikuussa 2018. Kokemukset ovat olleet hyviä. Lukion pakolliseen OP2-kurssiin kuuluu kaksipäiväinen tet-tyyppinen "Job Shadowing" -jakso opiskelijan ensimmäisenä ja toisena vuotena. Tänä vuonna vaihtoehtoiseksi tavaksi suorittaa nämä kaksi päivää annettiin SKILLOON "Get Ready for Work" -kurssi, jossa opiskelija suoritti työelämätaitoihin ja yrittäjyyteen liittyviä tehtäviä. Opiskelijat tarttuivat tähän mahdollisuuteen hyvin innokkaasti. Opinto-ohjaajan näkökulmasta kurssin luominen oli helppoa ja ohjelma hyvin helppokäyttöinen.
Seija Kiiskinen, Opinto-ohjaaja, The English School

Skillooniin tutustumista vauhdittamassa oli lopputalvesta opiskelijoille suunnattu valtakunnallinen Suomi 100 -kisa, jossa tutustuttiin osuuskuntatoimintaan. Opiskelijat saivat myös halutessaan ideoida uusia osuuskuntia ja antoivatkin mielikuvituksensa lentää. Ideanpoikasia syntyi aina tutortoiminnasta parisuhdeterapiaan. Kisan voittajat julkistettiin Pellervon Päivässä 11.04 Helsingissä, jossa palkinnot myös jaettiin.

Suomi 100 -kisan palkintojenjako Pellervon Päivässä 11.04 Helsingissä. Kuvassa (vasemmalta): Osuustoimintakeskus Pellervon toimitusjohtaja Sami Karhu, Van Thang Nguyen, Maija Heinonen, Mynämäen lukion rehtori Pekka Leino, Noora Rguibi.
Kuva: Jaakko Kilpiäinen

Skilloonista löytyy valmiita ideakursseja, sekä sinne on mahdollista luoda ja muokata tarpeisiin sopivia oppimiskokonaisuuksia. Ideakurssit sisältävät käytännönläheisiä tehtäviä, jotka auttavat käyttäjää kehittämään itseään ja antaa uusia näkökulmia asioihin. Sisältöä päivitetään ja lisätään jatkuvasti. Opettajille on oma opettajien info-osio, josta löytyy paljon käyttökelpoisia ideoita yrittäjämäisen toiminnan lisäämiseen kaikilla oppitunneilla. Esimerkiksi valmistuvien opiskelijoiden tsemppiviestit lukion vasta aloitteleville –idea on ollut hyvin pidetty.

Skilloonin käyttö on Suomessa täysin ilmaista ja se on helppo ottaa käyttöön. Rekisteröidy Skillooniin (https://skilloon.fi), ja pyydä valmiita ideakursseja tulevan syksyn opetusta ajatellen. Näin on mukava jäädä kesälomalle, kun syksylle on valmiina jo tiedossa mielenkiintoista kokeiltavaa, joka innostaa ja aktivoi nuoria.

Skilloonista löytyy mm. seuraavat ideakurssit ja tehtävämoduulit:
Ideakurssi: Innostu yrittämisestä!
Ideakurssi: Pärjää ylioppilaskirjoituksissa
Ideakurssi: Tsemppiä etäopiskeluun ja itsenäiseen työskentelyyn!
Ideakurssi: Harjoittele työnhakua
Moduuli: Opi asettamaan tavoitteet
Moduuli: Kehitä työelämä- ja yrittäjyystaitojasi

Kirjoittaja: Kristian Juvonen

UF 24h-läger

Under en kväll och en förmiddag aktiveras en grupp ungdomar som är intresserade av företagsamhet. De ska utveckla en affärsidé och presentera den för en jury bestående av etablerade företagare. De flesta deltagarna i lägret har valt Företagarlinjen i Kyrkslätts gymnasium, och de får nu ett smakprov på vad företagande kan innebära.

Ett kort men intensivt läger är ett sätt att jobba med mycket som den nya läroplanen förespråkar. Att utveckla en affärsidé kräver kreativitet, samarbetsfärdigheter och problemlösningsförmåga. Studerandena hamnar själva hela tiden utvärdera sina idéer och sin verksamhet, vilket gör att självmedvetenheten och det kritiska tänkandet stärks. Att försöka övertyga någon om att ens idé är bra kräver att man har koll på både helheter och detaljer, samt att man letar efter information och tillämpar den ändamålsenligt. Detta stöder naturligtvis färdigheter man behöver inom entreprenörskap men det främjar också studerandes djuplärande.

När studerande själva skapar något bär de själva ansvaret för sitt eget lärande, det är inte läraren som föreläser framför klassen, utan de studerande lär sig själva och varandra. Läraren startar diskussionen, handleder och bidrar med verktyg, men de studerande väljer själva vad de vill arbeta med, hurudana arbetssätt och metoder de använder och hur arbetet utvärderas. Detta för att stöda ungdomarna i att bli aktiva, ansvarstagande och innovativa medborgare.     

Andrea Kortman (Studiehandledare)

Korkeakouluyhteistyö luo uusia mahdollisuuksia – Tiedekahvilat tulivat Porin lukioihin

Porin suomalaisen yhteislyseon lukio on pitkään tehnyt muun muassa luonnontieteiden opetuksessa yhteistyötä Satakunnan ammattikorkeakoulun (Samk) kanssa. Kun lukiomme pääsi mukaan Suomen lukioiden kehittämisverkostoon, korkeakouluyhteistyötä alettiin tehdä laajemmin. Samkin lisäksi Porin yliopistokeskus on tiiviisti mukana järjestämässä monenlaista toimintaa lukiolaisille.

Yksi uusi suosittu yhteistyömuoto on lukiolaisille ja opettajille suunnatut Tiedekahvilat, joita tänä lukuvuonna järjestetään kuutena keskiviikkoiltana. Tilaisuudet ovat melko vapaamuotoisia Samkin tai Porin yliopistokeskuksen asiantuntijoiden vetämiä keskusteluhetkiä ajankohtaisista eri tieteenaloihin liittyvistä teemoista. Teemoina ovat olleet

• Tulevaisuus- ja teknologia-ajattelu 
• Missä kulkevat tietoisuuden rajat? 
• Butterfly Effect in Business 
• Mihin työtä tarvitaan?

Kevään Tiedekahviloissa keskustellaan hyvinvointiteknologian ja pelillistämisen tuomista mahdollisuuksista. 

Positiivisten kokemusten innoittamana Tiedekahvilat jatkuvat tulevana lukuvuonna tarjoten keskustelutilaisuuden myös Porin lähialueiden lukiolaisille ja opettajille. Tavoitteena on vakiinnuttaa Tiedekahvila-toiminta Poriin.

Lukiolainen Essi Kerola kirjoitti ensimmäisestä Tiedekahvilasta jutun Porilaine-lehteen.

Tiedekahviloissa tieteet puhuvat

Autot ajavat itsestään, elimistön sisällä olevat nanorobotit korjaavat vaurioituneita soluja estäen sairauksia ja vanhenemista, 3D-tulostus on arkipäivää, ja tuntemamme älypuhelin historiaa.

Teknologinen kehitys tuo mukanaan lukemattoman määrän mahdollisuuksia. Kehitys tulee muuttamaan ja parhaassa tapauksessa helpottamaan arkea. Tämä kaikki ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Haasteena onkin erottaa ne asiat, joita ei kannata muuttaa vain muuttamisen itsensä vuoksi.

Näitä asioita pohditaan myös Satakunnan ammattikorkeakoulun tiloissa järjestettävissä Tiedekahviloissa. Tiedekahvila on Porin suomalaisen yhteislyseon, Satakunnan ammattikorkeakoulun sekä Porin yliopistokeskuksen välinen yhteistyöprojekti. Sen tavoitteena on kannustaa erityisesti nuoria tulevaisuuden ajatteluun ja luonnontieteiden opiskeluun. Teemat vaihtelevat eri kerroilla, mutta ne liittyvät aina matematiikkaan, luonnontieteisiin tai teknologiaan.

Isoissa yliopistokaupungeissa Tiedekahviloita on ollut jo pitkään, mutta Porissa tämä on uutta. Ensimmäinen tilaisuus järjestettiin keskiviikkona 11.10. teknologian erityisasiantuntija Marko Mikkolan johdolla.

Maailma on kehittynyt hurjaa vauhtia viimeisen 200 vuoden aikana. Teollisten vallankumousten myötä hevoskärryt vaihtuivat juniin ja sitten autoihin. Nyt ollaan kuitenkin jo ottamassa isoa harppausta kohti uutta – itseohjautuvia autoja. Niitä on jo kehitetty, mutta mielenkiintoista on nähdä, milloin ne tulevat ihmisten arkikäyttöön.

Tulevaisuus ja sen tuomat muutokset olivatkin Tiedekahvilan pääaiheita keskiviikkona. Keskustelua herätti muun muassa se, miten teknologia tulee muuttamaan työelämää tulevina vuosikymmeninä. Sen myötä ei tarvitse olla supernero menestyäkseen. Tärkeämpää on luovuus, tiimityö sekä älykkyys hyödyntää modernia teknologiaa työn tukena. 

Tiedekahviloita järjestetään lukuvuoden aikana noin kerran kuukaudessa ja kaikki ovat tervetulleita mukaan keskustelemaan. 

Kirjoittaja: Johanna Riihimäki