Spräng klassrummets väggar

Inom ramen för den digitaliseringsstrategi som Helsingfors stads utbildningsverk gjort upp är Tölö gymnasium en av de skolor som utsetts till stadens Innovativa försöksskolor, ett projekt där man utvecklar nya verksamhetsmodeller för undervisningen.

Tölö gymnasium bildades 2015 då Tölö specialiseringslinje och Gymnasiet Svenska normallyceum slogs samman. I den pedagogiska vision som då skapades ingår begreppet Spräng klassrummets väggar och med den vinklingen fokuserar Tölö gymnasium på i programmet Innovativa försöksskolor.

Tölö gymnasium vill inom ramen för Spräng klassrummets väggar utveckla både fysiska och digitala lärmiljöer i skolan.  Vår målsättning är att i så hög grad som möjligt utnyttja skolans alla utrymmen, inte enbart klassrum, för lärande och vi har utarbetat en plan över utrymmen som ger flexibilitet och som möjliggör kreativa arbetsmetoder. I planen ingår både en flexibilitet inom klassrummets väggar, flexibel användning av andra utrymmen i skolhuset samt och en detaljerad översikt över behövlig teknik som möjliggör olika digitala och pedagogiska lösningar.

Vi har gjort en pedagogisk och digital planering utgående från grundplanen över skolhusen och skapat olika verksamhetsområden våningsvis. Tanken är att den digitala utrustning som är vår vision ska kopplas till den undervisning som nu finns per våning, men den ska också ge mera fokus på den studerandes egen lärprocess och ge möjligheter till samarbete över ämnesgränserna.

Se mera här:

Nya lärmiljöer i Tölö

Tölö gymnasium

Nya lärmiljöer och ökad trivsel

I Borgå Gymnasium har förutom formativ bedömning också lärmiljöer stått i fokus. Två lärare inom Luke-projektet har deltagit i träffar med lärmiljöer som tema. Det vi har sett under våra besök i andra skolor har inspirerat oss då vi förnyade möbleringen i våra allmänna utrymmen. Resultatet kan nu ses i skolans aulor, korridorer, studerandekårsutrymmet och skolbiblioteket.

Vårt första studiebesök gjorde vi till Mattlidens gymnasium. Skolhuset är mycket nyare än vårt och utrymmena i vårt skolhus från 1850 sätter en del gränser. Vi har långa smala korridorer och ett bibliotek som inte finns där studerandena automatiskt rör sig. I Mattlidens gymnasium fick vi ändå se intressanta lösningar i både klassrum och gemensamma utrymmen och vår guide Laila Andersson påpekade att nya arbetsmetoder kan börja med ny möblering, en insikt som vi tog med oss hem. En ommöblering är inte så svår att göra och den kan automatiskt föra med sig nya arbetsmetoder eller påverka klimatet i skolan.

De olika årskurserna har oftast vistats i olika hörn av skolans stora aula. Vi ville slippa detta och uppmuntra till större gemenskap mellan alla studerande, och slog ihop de två stora sittgrupperna till en. Möbleringen hade önskad effekt.

 Vi ville också satsa på många flexibla sittgrupper där man inte bara kan umgås under rasterna, utan också arbeta i grupper. En mycket större del av skolarbetet kan nu göras i ändamålsenliga utrymmen där grupper kan arbeta tillsammans sittande eller stående.

Vi har inte ännu haft möjlighet att skaffa nya möbler till klassrummen. Därför försöker vi hitta enkla lösningar som stöder nya arbetsmetoder med våra gamla bord och stolar. Småningom hoppas vi kunna ta itu med klassrummen.

Då vi planerade och valde möbler hade vi hela tiden med oss studerande. Nu trivs våra studerande och lärare i skolmiljön. Många möbler är sådana som går lätt att flytta och gruppera om. På bilderna syns det t.ex. att det går att ordna tillfälliga lösningar som då tutorerna ordnade Halloween-café i skolans aula. Resultatet av vårt arbete är knappast speciellt originellt, men vi är nöjda med det.

Maria Grandell-Strömgård
Borgå Gymnasium

 

Bildtexter:
Bild 1 Det är trevligt att det finns plats för många.

 

Bild 2 Att möblera om går behändigt.

Bild 3 I studerandekårsutrymmet finns många funktionella sittgrupper.

Bild 4 Traditionella bord och stolar fungerar också för arbete i grupp.

Bild 5 Den inbjudande sittgruppen lockar många till biblioteket.

Samarbete mellan andra och tredje stadiet

Jag vill i detta blogginlägg kort berätta om vad som är på gång inom Luke-nätverket i  Österbotten. Sedan hösten 2016 har några representanter (lärare, rektorer) från Luke-nätverket samlats regelbundet för att utreda vilka nya utvecklingsmöjligheter vi vill prova på. Ett av huvudmålen är att arbeta fram olika modeller för hur andra och tredje stadiet ska närma sig varandra. I nuläget är klyftan stor mellan stadierna och varken studerande eller lärare har nån större insyn i varandras arbete eller vardag. Inom vår arbetsgrupp ville vi ta tag i detta och försöka öka kontaktytorna mellan andra och tredje stadiet.

Ett lyckat initiativ att komma vidare med denna utmaning var helt enkelt att göra ett studiebesök till Åbo Akademi för att diskutera samarbetsformer mellan akademin och gymnasiet vad gäller ämnena psykologi, teologi och religionsvetenskap.

Efter studiebesöket till Åbo i januari 2017 fortsatte arbetet med att hitta samarbetsformer mellan ämnena på gymnasienivå och akademisk nivå. I nuläget har vi lyckats sammanfatta vårt arbete såhär långt i följande illustrativa bild:

I korthet har vi lyckats komma överens om att gymnasieelever från de österbottniska gymnasierna inom Vi7 och Team Nord ska erbjudas möjlighet att avlägga en akademisk psykologikurs inom Åbo Akademi redan under gymnasietiden. Våren 2017 genomförde två studerande från Gymnasiet i Petalax en kurs i personlighetspsykologi (5sp) och detta genomfördes i praktiken som distanskurs via en lärplattform.

Den andra produkten vi arbetat fram är en förberedande kurs i ämnena psykologi, religionsvetenskap och teologi. Här är tanken att ett par studerande från respektive ämne vid Åbo Akademi planerar en preppliknande kurs inom sitt ämne som de skall hålla för gymnasiestuderande som är intresserade av att börja studera ämnet i fråga vid akademin. I nuläget har vi kommit så långt inom ämnet psykologi att två studerande redan åtagit sig uppdraget. De kommer under hösten 2017 att planera upplägget för kursen under handledning av sakkunnig handledare vid akademin. Kursen genomförs under två närstudietillfällen under vecka 8 (2018). Inom ämnena religionsvetenskap och teologi kommer också två studerande att utses under hösten 2017 för att planera och genomföra en motsvarande kurs under vecka 8. De studerande vid ÅA som genomför detta arbete får tillgodo studiepoäng. Exempelvis de studerande som planerar och genomför en kurs inom ämnena religionsvetenskap och teologi får tillgodo kursen Religionspedagogik på 5 studiepoäng.

Tanken med detta upplägg är att det ska stärka samarbetet och kontaktytorna mellan gymnasierna och akademin. Både akademin och gymnasierna erhåller fördelar med samarbetet. Akademistuderande erbjuds nya innovativa sätt att avlägga kurser på och gymnasiestuderande får inblick i hur det är att studera på akademisk nivå samtidigt som de erhåller en tillämpad kurs för sitt deltagande i kursen. Från akademins sida utgör detta samtidigt bra marknadsföring och gymnasierna kan erbjuda sina gymnasiestuderande kvalitativa preppkurser. Och det bästa av allt. Det är gratis utbildning för de involverade.

Simon Hansell, lektor i religion och psykologi vid Gymnasiet i Petalax

Luke-nätverket i Österbotten startade augusti 2016. Tanken är att gymnasierna Österbotten ska våga prova på nya former av pedagogiskt tänkande och utvecklingsmöjligheter inom ramen för undervisnings- och kulturministeriets utvecklingsprogram Det nya gymnasiet - våga prova.

Luke-nätverket i Österbotten består av tre gymnasier i Österbotten; Gymnasiet i Petalax, Vasa övningsskolas gymnasium och Pedersöre gymnasium. Vasa övningsskolas gymnasium är koordinator. 

Lukenätverket i Österbotten utformas inom gymnasieringarna Vi 7 och Team Nord. Vi7, är ett nätverk för samarbete mellan gymnasierna från Vörå i norr till Kristinestad i syd. Skolorna är: Vörå samgymnasium – idrottsgymnasium, Korsholms gymnasium, Vasa gymnasium & Vasa svenska aftonläroverk, Vasa övningsskolas gymnasium, Gymnasiet i Petalax, Närpes gymnasium och Kristinestads gymnasium.

Team Nord är ett samarbetsnätverk på gymnasienivå mellan fem kommuner i norra svenska Österbotten. I nätverket ingår gymnasierna i Jakobstad, Karleby, Kronoby, Nykarleby och Pedersöre.

Business-kurssit kasvattavat tulevaisuuden työelämätaitoja

Uusi opetussuunnitelma korostaa yrittäjyyden merkitystä tulevaisuuden työelämätaitona. Jo alakoulussa on alettu opettaa taloustietoa ja –taitoja. Kuopiolaisessa Kallaveden lukiossa on pitkä perinne yritysten kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja yrittäjyyskursseista. Moni opiskelija on jatkanut opintoja lukion jälkeen yhteiskunnallisten aineiden, kuten taloustiedon, parissa. Koulullamme on oma kummiyritys, paikallinen Ikea, jonka kanssa on tehty jo vuosia monipuolista yhteistyötä.

Syksyllä 2016 Taloudellinen Tiedotustoimisto tarjosi mahdollisuutta lähteä pilotoimaan kansainvälisen liiketoiminnan kursseja opiskelijoidemme kanssa. Lyhyen mainoskampanjan jälkeen kasassa oli 37 toisen ja kolmannen vuoden opiskelijaa ja yksi hieman hämmentynyt opettaja, joka ei ihan varmasti tiennyt, mihin oli sitoutunut mukaan…

Joustavaa kurssitoteutusta ja oppimisanalytiikkaa

Kurssi Myynti, markkinointi ja kaupallistaminen toteutettiin syyslukukauden 2. jaksossa ja kurssi Vuorovaikutus ja neuvottelutaidot keväällä 5. jaksossa.  Opetus toteutettiin osittain lähi-, osittain etäopetuksena. Luokassa tavattiin ja opiskeltiin kahdesti viikossa ja kolmas tunti toimittiin sovittujen ohjeiden mukaan itsenäisesti.

Digitaalinen Claned-alusta mahdollistaa kätevästi opintojen seuraamisen, joten opettajana olin hyvin perillä opiskelijoiden etenemisestä. Näin tuntimäärän ja jopa ajankohdan, jolloin kukin opiskelija oli opiskellut.  Huomautinkin yhdelle innokkaalle opiskelijalle, että pitää muistaa myös nukkua välillä. Hän oli usein lopettanut opiskelun klo 3 aamulla…

Slush Youth -tapahtuma osana kurssikokonaisuutta

Kaikkiaan 45 opiskelijaa suoritti lukuvuonna 2016-2017 Kallaveden lukiossa ainakin yhden business-kurssin. Lisäksi erillisen, koulun oman yrittäjyyskurssin suoritti noin 30 opiskelijaa. Eräänlaisena huipentumana pilotointikokeilulle voi pitää Slush Youth –tapahtumaa, johon saimme osallistua joukolla.

Opiskelijat toimivat Slush Youthissa työryhmissä eri puolilta Suomea ja Ruotsista saapuneiden nuorten kanssa pohtien erilaisia yrittäjyyteen liittyviä tehtäviä ja kampanjoita. Päivän lopuksi nuoret pääsivät haistelemaan ilmapiiriä varsinaiseen Slush-tapahtumaan opettajien tapaan. Matka Helsinkiin ja Slushiin oli unohtumaton kokemus ja se myös selvästi ryhmäytti opiskelijoita tiiviimmäksi porukaksi. Tätä ei nykylukiossa niin helposti tapahdu luokattomuuden takia.

Opettajan roolin muutos

Vuosia historian ja yhteiskuntatieteiden opettajana toimineena koin pilotoinnin antoisaksi ja opettavaiseksi kokemukseksi. Sain aina TAT:ista apua erilaisiin pulmatilanteisiin, joita Clanediin käyttöön saattoi liittyä. Uskallankin rohkaista kaikkia opettajia mukaan kokeilemaan- jos minä selvisin tästä kuivin jaloin, kuka tahansa muukin selviää! Oli hauskaa olla enemmänkin työnohjaaja tai tuutori kuin perinteinen ”puhuva pää”, joka opettaa kaiken itse kaiken rautalangasta vääntäen. Usein kesken itsenäisen opiskelun keskeytimme työskentelyn hetkeksi ja kävimme yhteiskeskustelua jostakin kiinnostavasta teemasta. Jos havaitsin, etteivät opiskelijat oppineet jotakin asiaa kunnolla, saatoin käyttää hetken perinteiseen opetukseen.

Claned-alusta mahdollistaa myös palautteen antamisen opiskelijoille yhdessä ja yksilöllisesti sekä keskustelemisen toisten opettajien kanssa eri puolilla maata. Moni opettaja kokee tämän varmasti helpottavana ja turvallisuutta lisäävänä vaihtoehtona.  Kurssin sisältä oli laadukas ja tehtävät monipuolisia ja ajan hermolla olevia. Mikä parasta - myös opettaja oppi paljon uutta!

Positiivista opiskelijapalautetta

Opiskelijoiden antama palaute oli pääsääntöisesti positiivista ja innostunutta. Useampi nuori sanoi aikovansa jatkaa opintojaan taloustieteen ja yrittäjyyden parissa.

”Yleisesti ottaen lukio on yleissivistävä, mutta kaupallistuvassa maailmassa on ajankohtaista, että lukio tarjoaa myynnin, markkinoinnin ja kansainvälistymisen kursseja. Moni lukiolainen suuntautuu yrityselämään, ja siellä on tärkeää osata brändätä itsensä sekä ymmärtää asioiden laajempia yhteyksiä”, kertoo kurssilla mukana ollut toisen vuoden opiskelija Eetu Kohvakka. 

Abiturientti Jenni Virtanen kertoo oppineensa kurssilla paljon: ”Teimme kurssilla kaikki tehtävät läppäreillä oppimisalustalle ja opin kurssilla todella paljon hyödyllisiä taitoja. Kannattaa osallistua business-kursseille, koska siten voi varmistaa ja selvittää itselleen, onko kaupallinen ala tai kansainvälisyys itseä kiinnostava ala. Minulle ainakin varmistui pari asiaa jatko-opintoja ja tulevaisuutta ajatellen.”

Voiko lukio-opetukselta enempää vaatia? Kallaveden lukion opettajat ja opiskelijat odottavat innostuneita yhteistyön jatkoa TAT:n ja Aalto-yliopiston kanssa lukuvuonna 2017-2018.

Jari Ukkonen

lukion vanhempi lehtori

Kallaveden lukio, Kuopio

Taloudellinen tiedostustoimisto TATin hanke Yrityselämän nuoret sukupolvet tarjoaa digitaalisia business-kursseja toiselle asteelle. Kurssien tavoitteena on oppia kaupallista osaamista ja tulevaisuuden työelämätaitoja, joilla nuoret menestyvät globaalissa toimintaympäristössä. Kurssimateriaalit noudattavat lukion uutta opetussuunnitelmaa ja ne ovat kaikille suomalaisille toisen asteen oppilaitoksille ilmaisia käyttää. Lisäksi TAT järjestää opettajille kurssien käyttökoulutuksia. Kurssimateriaalit löytyvät sekä suomen että ruotsin kielellä.

Yrittäjyyttä ja työelämävalmiuksia - tekemällä oppien

Kurssitarjotin eloon

Kurssitarjottimella on eri oppiaineista paljon lyhenteitä. Miten ne avautuvat nuorelle, mitä kyseisellä oppitunnilla tehdään?  Kun lukiolainen näkee kurssitarjottimen, niin miettiikö hän, että nämä kirjainlyhenteet antavat hänelle valmiudet opiskelun aloittamiseen erilaisissa opinahjoissa? Sehän on lukiokoulutuksen tavoite.

Uskallan väittää, ettei lukiolainen kurssivalintojen hetkellä mieti jatkokoulutuspaikkaansa. Nuori pohtii suorittamatta olevia kurssejaan, mahdollisia hyppytunteja tai mitä aineita kirjoittaisi ylioppilastutkinnossa.

Mitä puolestaan pohtivat opettajat ja kurssitarjottimen tekijät? Puntaroiko aineenopettaja, mitä osaamista hän haluaa välittää lukiolaiselle omalla oppitunnillaan, tiistain 3:ssa palkissa, jotta oppisisältö vastaisi lukion uutta opetussuunnitelmaa?

Lukiossa opettajien on tehtävä entistä enemmän yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa, se on kirjattuna opetussuunnitelmaan. Aineenopettajan pitää huomioida työelämäyhteistyö ja miettiä miten se näkyy hänen oppiaineessaan. Hyvä.

Onneksi on lukuisia tapoja toteuttaa yritys – tai työelämäyhteistyötä. Näin myös kurssitarjotin elävöityy. Kirjainlyhenteistä tulee konkreettisia, linkki oppitunnin ja työelämän välillä kapenee. Nuori tutustuu yhteiskunnan tarjoamiin työmahdollisuuksiin sekä oivaltaa opiskeltavien kurssien yhteyden tuleviin työpolkuihinsa.

Näissä oivalluksissa piilee mielestäni kaikkein olennaisin syy, miksi lukioiden kurssitarjottimien kirjainlyhenteisiin pitää saada iloa ja tekemisen meininkiä. Kun lukiolaisen silmät loistavat, niin silloin oppilaitoksen ja olemassa olevien rakenteiden pitää muuttua niin, että silmien loiste säilyy. Näin rohkeus omaan tekemiseen kasvaa.

Itse tekeminen ja kokeileminen on monissa asioissa paras tapa oppia. Sovelletaan tietoa ja uskalletaan yrittää, ryhdytään toimeen ilman sen suurempaa jahkailua.

Lukiokokemus oli erilainen

Nuori Yrittäjyys ry:llä (NY) on opetussuunnitelmien tavoitteita tukevia ohjelmia 7-25-vuotiaille. Ohjelmissa painotetaan yrittäjyysasennetta, työelämävalmiuksia sekä oman taloudenhallintaa – tekemällä oppien. 

Lukiolaisille suunnatussa Vuosi yrittäjänä –ohjelmassa perustetaan lukuvuoden tai kahden jakson ajaksi miniyritys (NY-yritys), jonka pyörittämisessä käytetään oikeaa rahaa.  Ohjelmassa nuoret miettivät ensin tiimeissä yritysidean, jonka ympärille yritys perustetaan.  Ohjelman aikana opiskelijat pyörittävät yritystä itse, oppivat myyntiä ja markkinointia sekä miten yritys lopetetaan – kokeilemalla ja yrittämällä.

NY-yrityksen perustamisen tavoitteena on työelämätaitojen ja aktiivisen toimintatavan oppiminen. Yrittäjämäisesti toimiva nuori uskaltaa tehdä päätöksiä, hänen yhteistyökykynsä kehittyvät sekä opiskelija oppii ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja työskentelemään tavoitteellisesti.

Suomessa oli viime lukuvuonna 4 500 toiseen asteen opiskelijaa mukana Vuosi yrittäjänä –ohjelmassa. Keväällä 2017 kysyttiin mukana olleilta nuorilta (760 opiskelijaa) miten ohjelma vaikutti heidän työelämä-, yrittäjyys-ja talouslukutaitoihin.

•  Vastanneista 82 % oli sitä mieltä, että vastuunotto ja -kantaminen lisääntyi, vuorovaikutustaidot kehittyivät 72 % sekä omien taitojen tunnistaminen parani (63 %).
• Kolmasosa vastanneista oivalsi millä alalla haluaa työskennellä sekä sen, että ei halua ryhtyä yrittäjiksi. Hienoja numeroita, koska näin nuori saa jo lukioaikana vahvistusta opiskelu- ja urapolulleen.
• Yli puolet vastanneista (59 %) ymmärsi ohjelman jälkeen oman työn arvon sekä miten rahankäyttöä suunnitellaan (53 %).

Opiskelija saa ohjelman aikana loistavan mahdollisuuden tutustua yritystoimintaan turvallisessa kouluympäristössä, samalla nuoren ja oppilaitoksen yrityselämän kontaktit laajenevat Lisäksi kurssisuoritukset kertyvät.

Nuorella ja ohjaavalla opettajalla on tukenaan yli 110 maan kansainvälinen verkosto. Yksin tätä ei todellakaan tarvitse tehdä.

Done is better than perfect

Yrittäjämäinen toimintatapa ei ole ainoastaan tarkoitettu yrittäjille, vaan siitä hyötyvät kaikki- vapaa-ajalla ja työelämässä.

Oppimisympäristö, jossa kannustetaan opiskelijaa tekemään itse, havaitsemaan mahdollisuuksiaan ja tarttumaan niihin, tukee yritteliäisyyttä. Näin opiskelijan usko omiin kykyihin vahvistuu ja ohjaa häntä samalla tavoitteelliseen ja innostavaan työskentelyyn muiden kanssa.

Millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan? Tiedämme, että asiat muuttuvat yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tästä syystä meidän täytyy entistä rivakammin muuttaa toimintatapojamme. Meillä pitää olla entistä enemmän uskallusta kokeilla sekä antaa nuorille erilaisia tapoja suorittaa lukio-opintojaan. Annetaan nuorille mahdollisuus yrittää, koska se kantaa takuuvarmasti pitkälle tulevaisuuteen.

”Done is better than perfect” – otetaan se uudeksi toimintatavaksemme.

FM Eeva Korhonen

Nuori Yrittäjyys ry

Opinto-ohjaaja

Ruotsin kielen opettaja

Ett nytt läsår

Nytt läsår = fler kurser enligt nya läroplanen och mer undervisning enligt nytt pedagogiskt tänkande. ”Jee!” vill jag tänka och känna iver över allt det nya och spännande. Men det gör jag inte, inte enbart i alla fall. För naturligtvis betyder allt nytt också en hel del tvivel, osäkerhet och otillräcklighet.

Lyckligtvis visar det sig, när jag lyssnar på Adam Grant tala om ”originella tänkare” (https://www.ted.com/playlists/462/talks_for_procrastinators), att tvivel och rädsla är en del av ingredienserna i kreativitet och originellt tänkande.

Så bra! För nu när vi har vågat prova olika undervisningsmetoder, nya bedömningsformer, annorlunda sittordningar och all världens samarbeten, känns det fint att veta att tvivlet kanske också leder någon vart.

Målet med allt detta nya är förstås, bland annat, att förstärka studerandes inlärning. Vet jag däremot att mina studerande lär sig bra, eller till och med bättre, med det nya jag provar? Nej. Men låt mig sammanfatta vad Grant presenterar i sitt TED-talk:

1. De mest originella är de som misslyckas mest, för de försöker mest.
2. Vi ångrar inte det vi gjorde, utan det vi inte gjorde.
3. Det är lättare att förbättra någon annans idé, än att skapa nytt från noll.

När det gäller den sista punkten kan vi alla som är med och utvecklar skolan ta ännu mer modell av detta: Även om jag inte kommer på innovativa och helt nya idéer, kan jag utveckla genom att prova vad någon annan redan har provat. Modifiera lite, lägg till egna kryddor och vips har jag något som kanske fungerar för mig och min undervisning.

Om du delar med dig av vad du har provat, kan andra förbättra din idé. När andra delar med dig, får du idéer att utveckla – alla vinner.

Och slappna av lite – så kallade prekrastinerare (som börjar ”för” tidigt) är inte alls de mest kreativa, de är panikmonster. Prokrastinerarna kanske inte alls får uppgiften gjord, medan lagom prokrastinering visar sig vara effektivt för kreativiteten och nya tankar.

En fin start på det nya läsåret!

Tina Kinnunen

Kyrkslätts gymnasium

Digitreenarista työkaluja opinto-ohjaukseen

Maailman kehittyessä nopeasti, tarvitaan yhä enemmän taitoja pärjätä muutoksen mukana. Oppiaineissa opitut tiedot ja taidot eivät ole riittäviä. Opiskelijan pitää jatkossa ajatella ja toimia entistä yrittäjämäisemmin. Tähän kuuluu vastuunkanto, uudet kokeilut ja ratkaisujen löytäminen. Lisäksi pitää tulevaisuudessa toimia joustavasti työmarkkinoilla. Emme edes tällä hetkellä tiedä nykyisiä emmekä tulevaisuuden töitä. Opiskelijoilta pitää luotsata maailmaan, jossa he pystyvät itseohjautuvasti opiskelemaan ja hakeutumaan tehokkaasti töihin.

Tämän vuoksi olemme kehittämässä ainutlaatuista Digitreenaria. Kyseessä on sovellus, joka kehittää opiskelijoiden yrittäjämäistä ajattelua ja toimintaa. Digitaalinen työkalu toimii henkilökohtaisena valmentajana. Se on käytännön läheinen ja aktivoiva materiaali. Se tukee myös opettajan ohjausta ja opetusta. Digitreenari tukee lisäksi opiskelijoita saavuttamaan tuloksia ylioppilaskirjoituksissa. Digitreenarin käyttö liittyy myös lukion uuteen opetussuunnitelmaan, jossa korostetaan niin opiskelu- kuin työelämävalmiuksien vahvistamista. Digitreenarin käyttäjät ovat sekä kansallisella, että kansainvälisellä tasolla edelläkävijöitä. Tähän liittyy yrittäjämäisyyden kehittäminen sekä uudet digitaaliset ratkaisut.

Selainpohjainen sovellus sisältää lukiolaisten sekä opetushenkilöstön osiot. Molemmat osiot näkyvät opetushenkilöstölle.

Lukiolaisten osio:

• Sisältää lukion toimintakulttuurin arvioinnin, itsearvioinnin sekä tehtäviä. Itsearvointivastaukset tuottavat henkilökohtaisen arvioinnin, joiden pohjalta sovellus suosittelee käyttäjälle tehtäviä.

 Opetushenkilöstön osio:

• Sisältää mm. käytännön reseptit Digitreenarin hyödyntämiseen, ryhmätehtäviä, ideapankin ja tausta-aineiston.

Digitreenari lukioihin! -hankkeen koordinaattorina toimii Mynämäen lukio. Valtakunnallisessa kehittäjäverkostossa on mittava määrä lukioita, yliopistoja, järjestöjä ja alan huippuasiantuntijoita. Hanketta rahoittaa Opetushallitus. Syksyllä tarjotaan lukioille käyttöönoton tueksi koulutusta, joka sopii hyvin toteutettavaksi esimerkiksi Veso-päivien yhteydessä.

Digitreenariin pääset tutustumaan osoitteessa: www.digitreenari.fi

Testaa -osiosta pääset rekisteröitymään ja luomaan omat käyttäjätunnukset. Lukioille suositellaan oman lukiokohtaisen kutsukoodin tilaamista, jotta pääsee reaaliajassa seuraamaan omien lukiolaisten sovelluksen käyttämistä.

Lisätiedot: Projektikoordinaattori Marja Kannisto; marja.kannisto@edu.mynamaki.fi 

Yes We Can!

Mikael Al-Zuhairin näkemys
modernin työelämän vaatimuksista

Saimme tasan kaksi vuotta sitten varsin merkittävän apurahan Opetushallitukselta ja

Lempäälän kunnalta innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittämiseksi. Ideana tämän vuoden loppuun kestävässä #työelämähankkeessamme oli lukiolaisten työelämätietojen ja -taitojen vahvistaminen. Korostimme hankehakemuksessa konkreettisen tekemisen merkitystä pulpetissa istumisen lisäksi. Nyt, hankkeen loppusuoran häämöttäessä, on hyvä tarkastella mitä olemme saaneet aikaan.

MOTI KADOKSISSA?

Lukio on yleissivistystä jakava oppilaitos. Pääasiallinen tehtävämme on siis vahvistaa nuorten ymmärrystä ympärillä olevasta maailmasta. Yleissivistyksen hankkiminen on pitkä prosessi. Tuota prosessia ohjaa ajatus siitä, että opitulla tiedolla pitää olla jotakin muutakin käyttöä kuin menestys Trivial Pursuitissa. Toisaalta motivaatio voi olla alhainen, jos ei tule onnistumisen kokemuksia, eikä opettajilla ja muillakaan lähellä olevilla ei oikein tunnu olevan aikaa pysähtyä omalle kohdalle. Peruskouluun verrattuna lukio-opiskelu edellyttääkin opiskelijalta oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta, jota ei kaikilta löydy.

Moni opiskelija kertoo, että historia on heidän lempiaineensa. Oppitunnit ovat sopivan kevyt keidashetki muutoin raskaan ja puuduttavan opiskelupäivän lomassa. ”Mutta mitä hyötyä historian opinnoilla on?” he kysyvät. Selitän, miten tämä hetki, tämän hetken polttavat kysymykset ja onnen hetket, ovat seurausta menneisyyden tapahtumista ja valinnoista. Ja miten olennaista on ymmärtää asemamme ketjun yhtenä lenkkinä. Silti monen on vaikea hahmottaa, millaisia vinkkejä historia tarjoaa oman aikamme ongelmiin. Monelle historian opiskelu on vain tahroja paperilla. Historiallinen ymmärrys on katoava luonnonvara, koska tuon taidon oppiminen on työlästä.

Toisen oppiaineeni yhteiskuntaopin keskeiseksi tavoitteeksi opetussuunnitelma asettaa muun muassa aktiivisen kansalaisuuden vahvistamisen. Demokratian näkökulmasta Suomi on upea maa! Meillä on sanan- ja mielipiteenvapaus ja vaaleilla valitut päättäjämme pyrkivät parhaan kykynsä mukaan oikeasti ratkaisemaan maamme ja maailmankin keskeisiä ongelmia. Ongelmallista kyllä, moni näistä ongelmista on poliitikkojen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Ja jos päättäjämmekin ovat kyvyttömiä ratkaisemaan ongelmia, mitä mahdollisuuksia meillä tavallisilla kansalaisilla on?
 

Ensimmäisen sukupolven #RyhmänJohtajat

Ensimmäisen vuoden opetus?

Kun lähdimme käynnistämään #työelämähanketta syksyllä 2015, mielessämme olivat sellaiset ajatukset kuin piilolahjakkuuden esilletuominen, motivointi, aktivointi ja mahdollisimman konkreettinen tekeminen. Teimme yhden virheen: roolitimme prosessit väärin. Syyslukukauden 2015 aikana me vetovastuussa olevat opettajat yritimme omin voimin saada asioita käyntiin, varsin huonolla menestyksellä. Vuoden 2015 lopulla vastuu siirtyi #RyhmänJohtajiksi nimetylle noin kymmenhenkiselle opiskelijaryhmälle, joka pisti töpinäksi. Heidän järjestämiensä tempauksien ja mallin ansiosta opiskelijoitten keskuuteen virisi ajatus siitä, että yhdessä saamme aikaan vaikka mitä ja että erilaisten tempauksien järjestäminen on tärkeää ja jopa kivaa.

Syyslukukauden toinen iso asia oli, että saimme hankkeemme #työelämäkummeiksi todellisia asiantuntijoita. Kummien kuten kansanedustaja Lauri Ihalaisen, työelämätutkija Anu Järvensivun, some-ekspertti Pauliina Mäkelän, sarjayrittäjä Ismo Paanasen, Pirkanmaan Nuorkauppakamarin Tuuli Lamminmäen ja kunnanjohtaja Heidi Rämön ansiosta meille muodostui monipuolinen kuva siitä millaisten lainalaisuuksien mukaan moderni työelämä toimii ja millaista osaamista se tekijöiltä edellyttää, mutta toisaalta myös millaista osaamisvajautta meillä Suomessa on. 

Opiskelijamme tekivät suuren määrän työelämähaastatteluja, joissa tärkeimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi eri aloilla ja eri tehtävissä toimivien ihmisten osalta muodostui, kuinka ollakaan, ajatus siitä, että työllä PITÄÄ olla MERKITYSTÄ. Kukaan haastatelluista ei korostanut palkan merkitystä. Itse asiassa osa haastatelluista oli vaihtanut alaa hyväpalkkaisesta työstä huonommin palkattuun, mutta totesi motivaatiotasonsa olevan nyt huipputasolla juuri siitä syystä, että nyt he saavat auttaa ihmisiä. Moni käytti myös toimenkuvaansa kuvatessaan termiä ”maailman parantaminen”.

Play Hard Work Harder!

Nämä asiat repussamme lähdimme tähän vuoteen. Ensimmäisen #RyhmänJohtaja -porukan valmistautuessa kirjoituksiin ykkösvuosikurssin #RJ-ryhmän suositusten perusteella koottu uusi johtaja-sukupolvi otti viestikapulan. Kävimme syksyn alussa tapaamassa jälleen kerran hankkeen suojelija Lauri Ihalaista. Nuorisotakuun takkuamisesta harmistunut Ihalainen patisti meitä tarttumaan nuorten syrjäytymisehkäisytyöhön. Syventyessämme asiaan kokemusasiantuntija opo-Katja Luodon kanssa tuli varsin selväksi, että motivaatio kadotetaan yläkouluiässä. Mitä siis lukiomme voi tehdä yläkouluikäisten motivaation parantamiseksi? Kypsyi ajatus toiminnallisen työelämäpäivän järjestämisestä kaikille lähiseudun 8-luokkalaisille. Tämä ikäluokka on jossain määrin väliinputoajan asemassa. Kaseilla ei ollut ollut moneen vuoteen mitään muuta koulun ulkopuolista työelämätietoisuuden lähdettä kuin lyhyt tet-jakso. Toisaalta työ ja ammatit kuuluvat kasien OPS:iin, joten tällainen konkreettinen toiminta olisi omiaan syventämään ymmärrystä ja ohjaamaan nuoria mieluiselle polulle tai alalle.

Tapahtumaa järjestämistä varten koottiin noin kolmenkymmenen lukiolaisen organisaatio. Heidän lisäkseen mukaan tuli toinen mokoma upeita tyyppejä paikallisesta yrittäjäyhdistyksestä, Lempäälän Kehitys ry:stä, ammattioppilaitos Tredusta ja opettajia ja oppilaita lähikouluista Hakkarista, Sääksjärveltä ja Vesilahdelta. Yleiskokouksessa oli mukana lähes 70 tapahtumajärjestäjää. Ryhmä oli organisoitu kolmeen ryhmään: johtoryhmään, jonka tehtävä oli luoda tapahtuman aikataulu, kuljetukset ja muut käytännön ”speksit”, toisen ryhmän tehtävänä oli toiminnallisten rastien suunnittelu, kolmas ryhmä mietti tapahtuman oppilaitosyhteistyötä ja jatkoa. Jokaisen ryhmän johdossa oli joku #RJ-pari. 

Nuoret nimesivät tapahtuman Play Hard Work Harderiksi. Tapahtumapaikaksi valikoitui Hakkarin liikuntahalli ja ajankohdaksi marraskuun 3. Tapahtumaa suunnitelleen yleiskokouksen jälkitunnelman puki sanoiksi yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja Ismo Paananen todeten: ”Tästä tulee kaaos, mutta toivottavasti positiivinen kaaos. Otetaan tämä oppimiskokemuksena. Jos saamme autettua yhtä kasiluokkalaista, voimme olla tyytyväisiä.”

Yleiskokouksen väellä on tapaamisen jälkeenkin hymy herkässä!

PHWH-päivä on muutoin ansiokkaasti raportoitu Lempäälän lukion vuosikertomuksessa, mutta sanottakoon tässä, että kun tilaisuuden päätteeksi kerättiin palautetta tapahtumaan osallistuneilta kaseilta, arvosanaksi muodostui noin 8½. Tapahtuma koettiin hyödylliseksi ja moni mainitsi saaneensa motivaatiota. Ainoaksi yleisempi kritiikin aihe oli ilmoittautuminen, joka osoittautui ennakoitua vaikeammaksi toteuttaa sähköisesti. 

Järjestelyorganisaatio oli myös todella onnellinen ja tyytyväinen siitä, että hommasta selvittiin kuivin jaloin. Tapahtuman järjestäminen vahvisti järjestelyorganisaatiossa mukana olleiden käsitystä itsestään ja vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta joukkueemme sisällä. Se avasi myös vahvisti yhteyttämme lähiseudun toimijoihin. Yhteistyö Lelun tulevan asuinkumppani Tredun kanssa oli sikäli merkittävä, että löysimme oppilaitoksia yhdistävän toimintakentän ja ensimmäisen kokemuksen yhteistyön käytännön hyödyistä.

Goodwill!

Lukuvuoden aikana hankkeessa on ollut koko ajan käynnissä monta eri pohjavirettä. Yhteisenä nimittäjänä on ollut ajatus siitä, että me kykenemme olemaan hyödyksi lähiympäristöllemme. Konkreettinen osoitus tästä saatiin jo lukuvuoden alussa, kun keväällä 2016 #RyhmänJohtaja-porukka päätti lukion opiskelijakunnan hallituksen kanssa kerätä syksyn taksvärkkipäivänä varoja tansanialaisen turvakodin hyväksi. Tämä ns. Kimbilio-hanke on paikallisen NMKY:n pitkäaikainen projekti. Hankkeen puuhamiehet Matti Vehviläinen ja Mikko Vesamäki ottivat tietysti iloiten osaa käytännön järjestelyihin. Suunnitteluorganisaation ideana oli yhdistää työelämähanke ja Kimbilio siten, että lukiolaiset oikeasti etsisivät itselleen työpaikan ja hankkisivat siinäkin mielessä samalla työkokemusta.

Nämä kahdeksan nuorta pääsivät Technopolikseen hommiin

Lopulta noin puolet lelulaisista oli jossain kodin ulkopuolella töissä. Kimbiliolle saatiin kerättyä varoja hieman yli 2000 euroa. Sen lisäksi Leluun syntyi oma Kimbilio-ryhmä, jonka vetäjäksi tuli uskonnon ja psykologian opettaja Sari Haavisto ja jäseniksi noin kymmenkunta lähinnä ykkösen opiskelijaa. Kimbilio-ryhmän toiminta-ajatukseksi on lukuvuoden aikana hahmottunut hyväntekeväisyysnäkökulman esilläpitäminen ja yhteydenpito paikallisseurakunnan kehitysyhteistyöväen kanssa.

Run Forrest!

Marraskuussa paikallisen yleisurheiluseuran LeKi Yleisurheilun aktiivit Markku Ruonavaara ja Timo Reunanen ottivat meihin yhteyttä ja kysyivät halukkuuttamme tulla järjestämään perinteisiä Koululiikuntaliiton SM-maastojuoksukisoja. Kisapäivään (23.5.) oli tuossa vaiheessa vielä matkaa, mutta myynti- ja markkinointityö piti aloittaa varhain, koska aikaisemmin kisat oli järjestetty Vierumäellä ja pieni kysymysmerkki oli, saadaanko väkeä tulemaan Lahden seudulta Lempäälään. Ohessa Eerika Reunasen tekemä kisajuliste.

Kun samaan aikaan oli käynnissä PHWH-päivän järjestelyt, kokosimme Lelun #MediaTiimi´stä iskuryhmän joka pääsi syksyn aikana haastattelemaan todella mielenkiintoisia ihmisiä. Näitä henkilöitä olivat muun muassa Lauri Ihalainen, valtakunnan ykköstapahtumajärjestäjä Elisa Hakanen, Liikuntaparkki-yrityksen perustaja Minna Rajamäki, vloggaajakuuluisuus Herbalisti, sekä Tappara-legenda Pekka Saravo. Puheenaiheina olivat muun muassa yläkouluaikainen motivaatio ja omat uravalinnat. Jokaiselta kysyttiin myös ohjeita ja neuvoja yläkouluikäisille. Toinen iskuryhmä teki myös maastojuoksukisoihin liittyen pientä promokiertuetta lähiseudun alakouluissa. 

Maastojuoksukisat onnistuivat lopulta erinomaisen hyvin. Kisoihin osallistui 367 juoksijaa ja tunnelma kisapäivänä oli kerrassaan erinomainen. Lelulaisia toimi kisapäivänä monissa eri tehtävissä, kuten ajanotossa, kuvauksessa, kisakansliassa, ruokailujärjestelyissä ja järjestyksenvalvonnassa, sekä palkintojenjaossa. Virallisten kisasivujen tekemisessäkin lelulaisilla oli näppinsä pelissä.

#Lelu105

Ensimmäisenä hankevuonna toteutettu #Lelu114 –päivä toimi mallina uudelle interaktiiviselle työelämäpäivälle, jonka nimeksi tuli #Lelu105. Organisaatioryhmäksi muodostui kolmen osaavan ja kokeneen kakkosen porukka. Ville Saarnio, Iivi Hakkarainen ja Tanja Lähdekorpi on kolmikko, jonka voi jo sanoa olevan ”kovissa liemissä keitetty”. Heidän avukseen työelämäpäivän järjestelyihin tuli jo suunnittelujen alkuvaiheessa yhteisöpedagogian opintojaan päättelevä Hanna Järvensivu.

#Lelu114 –päivän oppina oli, että päivästä pitäisi tulla vieläkin toiminnallisempi. Siksi järjestelyissäkin otettiin heti huomioon sellaiset ammatit, joita olisi helpompi esitellä ”elävästi”. 

Ammattien kirjo oli lopulta runsas. Palolaitoksen miehet esittelivät välineistöään, työelämävalmentaja kehittelemäänsä opintomateriaalia, TV-kuvaaja antoi vinkkejä siitä, miten saada harrastuksesta ammatti, valokuvaaja järjesti kuvauskilpailun, fysioterapeutin kanssa käytiin läpi ryhmäläisten asentoja, puolustusvoimien rastilla esiteltiin lentäjän varusteita (kuvassa Viljami Sokura vaikuttaa tyytyväiseltä) ja niin edelleen.

Tapahtumajärjestelyt sujuivat rutiinilla ja palautteen keskiarvo kohosi jopa PHWH-päivän 8½:sta. Omasta näkökulmastani huomionarvoista oli, että tapahtumassa allekirjoittaneen panos oli todella pieni. Lopulta noin kaksikymmenpäiseksi kasvanut opiskelijaryhmä Hannalla vahvistettuna kykeni toimimaan erittäin oma-aloitteisesti ja tiesi jo mahdolliset sudenkuopat ja onnistui ne hienosti välttämään. Pientä stressiä aiheutti järjestelyjen loppuvaiheen kiire, mutta jos kaikki menisi putkeen, vaarana voisi olla liiallinen hyvänolontunne.

Minne maailma on menossa?

USA:n presidentinvaalit oli teema, joka kiinnosti todella monia lukiolaisia. Presidenttiehdokas Donald Trumpin ehdokkuus ja suosion kasvaminen, sekä lopulta valinta maan seuraavaksi presidentiksi herätti huolen siitä, mihin maailma on menossa. Syntyi idea siitä, että mitäpä, jos järjestäisimme ajan hermoilla olevan tapahtuman, jossa keskittyisimme Trumpin valintaan ja sen seurausvaikutuksiin.

Tapahtumaa lähti järjestämään historian ja yhteiskuntaopin opettaja Johanna Järän ja itseni lisäksi lähinnä kymmenhenkinen kakkosista koostunut ryhmä. Ajankohdaksi valikoitui Trumpin virkaanastujaispäivä tammikuun 20. Asiantuntijavieraiksi lukiolle saimme The Ulkopolitist -lehden toimituspäällikkö Matti Pesun ja Tampereen yliopiston Rauhan ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI:n emeritustutkija Unto Vesan. Tilaisuutta varten teimme etukäteisnauhoituksen, jossa haastattelimme europarlamentaarikko Petri Sarvamaata, sekä pääkallopaikalla New Yorkissa asuvaa Pöyhösen pariskuntaa.

Tilaisuus onnistui erinomaisesti. Asiantuntijoiden vastaukset taustoittivat tapahtunutta ja toisaalta rauhoittelivat yleisöä sen suhteen, että ei kukaan, ei edes USA:n presidentti, voi yksin sanella maailman suuntaa. Erikseen täytyy nostaa esille tilaisuutta juontaneiden Tuuli Lounelan ja Silja Piispasen luonteva esiintyminen.

Muutoinkin lukiomme oli tuttuun tyyliin ajan hermolla. Lähikollegani Johanna Järän johdolla lukiolaiset olivat paikallislehti Lempäälän-Vesilahden Sanomien ja Pirkan Opiston kanssa järjestämässä kuntavaalipanelia. Toinen erikoisempi tapahtuma oli Politiikan Tori, joka onnistui tuomaan poliittiset puolueet uudella tavalla lähelle nuoria.

Earth Week- Pienet arkiset teot ratkaisevat

Syyslukukauden lopulla allekirjoittaneella oli jo sellainen tunne, että kuinkahan jaksan maaliin asti. Marraskuussa oli jo päästy suunnitelmissa siihen vaiheeseen, että tiedossa oli kaikki edellä kuvattu, eli Lelun työelämäpäivä, maastojuoksukisat, sekä Kimbilio-projekti, jota tosin seurasin lähinnä sivusilmällä. Rehtori Erkki Hytösen ja kollegoiden kanssa käydyissä keskusteluissa oli kuitenkin useasti sivuttu sitä, että tulevan Virta Kampuksen (Lelu + Tredu) keskeisenä ajatuksena piti olla kestävä kehitys ja ylipäätään ekologisten näkökulmien vahva näkyminen. 

Ekolauantain iloista järjestelyryhmää Ideaparkin Keskusaukion lavalla

Ekologianäkökulma oli ollut vahvasti esillä jo #työelämähankkeen alkuvaiheista lähtien, koska olimme hankekollega Mika Setälän johdolla lähteneet mukaan ilmastonmuutosta tutkivaan Globe-verkostoon. Sen merkiksi lukiorakennuksen kattoa koristi oma sääntutkimusasema. Mika Setälä oli myös saanut virallisen Globe-koulutuksen, kuten myös kemianopemme Eero Jalonen. Mika kävi lukuvuoden aikana keskusteluja yliopistojen kanssa tutkimuslautasta ja sen tutkimusantureista. Tavoitteenamme on uittaa syksyllä Ahtialanjärveen oma tutkimuslautta.

Marras-joulukuussa löytyi idea Lelun omasta ympäristöprojektista. Alkujaan projektin piti keskittyä vain liikenteeseen, mutta lopulta hanke paisui huimiin mittoihin. Hanketta lähti alkuvaiheessa toteuttamaan kolme lahjakasta ykkösen tyttöä Anette Länsipuro, Ella Majaus ja Laura Virtanen, sekä kakkosen Tiina Kurkioja. Laura jäi alkuvaiheessa pois ja ryhmään tulivat mukaan Tiia Marjamäki ja Claudia Altmart. Projektikoordinaattoriksi tuli työtäpelkäämätön kuvisope Eeva Gullstén ja hänen tuekseen opinto-ohjaaja Katja Luoto. 

Projektiryhmän nimeksi muodostui Earth Week. Tavoitteena oli toteuttaa ilmastoviikko, jonka aikana jaettaisiin informaatiota ruokavalion, kemikaalien, liikkumisen ja vaatteiden ympäristövaikutuksista. Halusimme myös jakaa konkreettisia vinkkejä, joiden avulla kukin meistä kykenisi elämään ekologisemmin. Projekti haluttiin tehdä mahdollisimman näkyväksi. Siksi päätettiin panostaa omiin nettisivuihin. Onneksemme Lelun siviilipalvelusmies Juha-Matti Jerosella on osaamista ja motivaatiota, joten sivuista tuli aivan upeat! Ne ovat edelleen nähtävissä www.earthweek.fi –osoitteessa.

Earth Week -projektista muodostui huimin kokemus omalla työurallani! Järjestelyorganisaatio jaksoi tehdä kovalla pieteetillä töitä alusta loppuun ja sai aikaan tapahtuman, jonka tulen muistamaan varmaan koko ikäni. Mukaan tuli heti alkuvaiheessa muun muassa WWF Suomi, Martat, Pirkanmaan Luonnonsuojeluyhdistys, sekä lukuisa joukko ekologiselta pohjalta toimivia yrittäjiä, kuten Globe Hope, Secco ja Mummola. Asiantuntijaksi projektiin lähti mukaan Oras Tynkkynen.

Projekti polkaistiin virallisesti käyntiin 7.4. lukiomme auditoriossa #EWstartti-tilaisuudessa, jossa Oras Tynkkynen vastaili Juhani Larikan ja Alisa Väisäsen vetämässä keskustelutilaisuudessa kipeisiinkin ilmastonmuutosta ja ympäristömme tilaa koskeviin kysymyksiin. Oraksen viesti vahvisti omaakin ajatustamme siitä, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ympäristömme tilaan. Nyt on vain ryhdyttävä tuumasta toimeen.

EWstarttia seuranneena lauantaina pääsimme jakamaan Oraksen ajatuksia Ideaparkin Keskusaukiolle. #Ekolauantai –tilaisuus kokosi ison joukon edellä mainittuja toimijoita mukaan. Opiskelijoista tapahtumaa oli järjestämässä noin 30 opiskelijaamme mitä moninaisimmissa tehtävissä. Oli malleina ekologisessa muotinäytöksessä, tenttijöinä kuntavaaliehdokkaita linnunpönttöpaneelissa, organisoimassa yhteistyökumppaneiden myyntipöytiä ja muita tiloja, vastaamassa tapahtuman teknisestä toteutuksesta ja erilaisissa myynti- ja markkinointitehtävissä.

Earth Weekin viesti oli merkittävä. Me kykenemme tekemään asioita ympäristömme hyväksi. Tekojen ei tarvitse olla suuria. Pienet arkiset valinnat auttavat asiaa jo merkittävästi. Toisaalta kukaan ei kykene aikaansaamaan muutosta yksin. Tarvitsemme muutokseen voimiemme yhdistämistä. Yhdessä tehty muutos myös sitouttaa aivan eri tavalla.

Yhteenveto vuodesta

Tuntuu ihan uskomattomalta, että kaikki tämä on saatu aikaan normaalin koulutyön ohella! En osaa sanoa, miten paljon kaikki tehty on vaikuttanut opiskelijoiden akateemiseen menestykseen, mutta todella moni projekteissa mukana ollut, on kertonut tempausten lisänneen ja vahvistaneen omaa opiskelumotivaatiota ja minäkuvaa. Moni on myös sanonut saaneensa projekteista vastapainoa arkiselle aherrukselle.

Yhteensä järjestelyorganisaatioissa on ollut isossa tai pienessä roolissa arviolta noin sata lukiolaistamme eli noin joka kolmas opiskelija. Jokainen lukiomme ihminen on päässyt osalliseksi toimintamme hedelmistä. Vaikka muutama opiskelija on ollut mukana monessa, kuorma ei ole kaatanut yhtäkään juhtaa. 

Olemme pyrkineet kaikessa tekemisessä toimimaan modernin työelämän keskeisten periaatteiden mukaisesti. Projektit on yritetty suunnitella tarkkaan. Olemme yrittäneet asettaa selkeitä tavoitteita ja jakaa roolit ja suunnitella aikataulut mahdollisimman selvästi. Silti kovaakaan työtä tehneet opiskelijamme eivät ole päässeet tienaamaan tiliä tekemisistään (lukuvuoden päätteeksi aktiivisimmalle tusinalle annettuja stipendejä lukuun ottamatta). Kurssimerkinnät ja tunne siitä, että on ollut tekemässä jotakin merkittävää, on riittänyt motivoimaan nuoret. 

Vuoden aikana toteutettu niin monipuolisia projekteja, että niiden joukosta on ollut mahdollista löytää ”oma”. Erilaiset tempaukset ovat antaneet monipuolista kokemusta tapahtumajärjestämisestä, mutta nuorten ryhmätyötaidot ja henkilökohtainen vastuunottokyky on merkittävästi parantunut. Moni projekteihin osallistunut on itsekin yllättynyt siitä, mitä on tullut tehneeksi! Moderni työelämä korostaa verkostoitumisen merkitystä. Solmituilla suhteilla saattaa olla yllättäviä seurausvaikutuksia monen nuoren elämässä. 

Täytyy myös muistaa, että projektit ovat lähteneet käyntiin opiskelijoiden innostuksen pohjalta. Vetovastuuseen ei ole valittu opintomenestyksen vaan innokkuuden mukaan. Vastuurooleihin on valikoitunut paljon sellaisia nuoria, jotka eivät ole akateemisesti laudatur-tasoa, mutta jotka ovat projekteissa päässeet käyttämään normilukioarjessa piiloon jäävää lahjakkuuttaan. 

Erityisen mieleenpainuvia ovat olleet sellaiset hetket, jolloin vanhemmat ovat tulleet kiittämään oman lapsensa vastuuttamisesta. Mieleen on jäänyt esimerkiksi Ekolauantai-tapahtuma Ideaparkissa. Päivän aikana kolme vanhempaa ja yksi isovanhempi tuli luokseni ihmettelemään sitä, että oma jälkikasvu on kyennyt selviämään kunnialla jostakin haastavasta tehtävästä. Siinä yksi kimmoke viedä tapahtumia kaiken kansan nähtäville vaikka Ideaparkkiin Keskusaukiolle ruuhka-aikana!

Henkilökohtaisesti saan olla kiitollinen siitä, että niin moni opekollega on lähtenyt viemään Lelu-laivaamme uusille vesille. Rehtori ja koko kunnan väki on auliisti tarjonnut apua ja huolehtinut myös jaksamisestani. Olen jaksanut vetää hanketta, koska ympärilläni on ollut upeita tyyppejä jakamassa vastuuta ja, tarpeen vaatiessa, torpannut hulluimpia ideoita. Omana roolinani on ollut prosessien käynnistäminen ja verkostoituminen, sekä rekrytointiprosessi.  On ollut äärimmäisen inspiroivaa ja opettavaista toimia oman opeviitekehyksen ulkopuolella. 

Hankekoordinaattori on hyytyä loppusuoralle

SM-maastojuoksukisoissa

Minulta on tultu kysymään sitä, miten olen onnistunut saamaan porukat lähtemään projekteihin. Tässä on auttanut kolme asiaa. Projektit ovat usein saaneet alkunsa nuorten kanssa käydyistä keskusteluista. Nuoret ovat siis olleet itse tempausten liikkeellepaneva voima. Omasta valmennustaustasta on ollut hyötyä siinä, että olen osannut kysyä sopivia tyyppejä sopiviin tehtäviin. Kolmas tekijä on se, että ensimmäisen sukupolven #RJ:t loivat sellaisen mielikuvan, että projekteihin lähteminen on ikään kuin ”ylennys”, josta kaikki eivät pääse osalliseksi.

Jos viimeisen kahden vuoden jakson tiivistää pähkinänkuoreen, voidaan retostelematta sanoa, että olemme kyenneet uudistamaan lukiomme toimintakulttuuria. Meille on kertynyt rutkasti monipuolista kokemusta erilaisten projektien toteuttamisesta ja tahtoa viedä ne maaliin saakka. Ensi vuoden osalta suunnitelmamme ovat jo varsin pitkällä ja vastuu tulee jakaantumaan entistäkin useamman hartioille. 

Vasemmalta oikealle: LYSY ry:n puheenjohtaja

Tapani Länsirinne, tiedotuksesta vastannut

Ella Virtanen, Jamo, Eeva G ja ”Juhis” Jeronen

Lukuvuoden päätteeksi vietimme juhlahetkiä. Suomen Luonnonsuojeluliiton Lempäälän paikallisyhdistys (LYSY ry) palkitsi Earth Week -projektimme vuoden ympäristötekona. Projektia vetänyt Eeva Gullstén sai ansioistaan henkilökohtaisen tunnustuksen.


Jarmo Lehtinen
Historian ja yhteiskuntaopin opettaja

#työelämä -hankekoordinaattori
Lempäälän lukio, LeLu